Jäsenkyselyn tuloksilla Laulumiehiin

Elviksellä on vaihteleva määrä erilaisia työryhmiä. Yksi uusista tiimeistä on imagotyöryhmä; johon kuuluvat EERO LUPARI, JORI NUMMELIN, KIRSI SNELLMAN ja SARI MAUNULA. Ryhmän tehtävänä on pohtia ja selvittää ”ELVISin viestiä ja näkymistä ulospäin” sekä ottaa kantaa ”SELVISin ja kotisivujen visuaalisuuteen”.

Jäsenet saivat konkreettisesti tuta työryhmän olemassaolon, kun posti toi syyskuun alussa jokaiselle vastattavakseen jäsenkyselylomakkeen. Meikäläinen osallistui kirjeiden postitukseen ja tunaroi: osasta kirjeitä (lähinnä aakkosten alkupäästä) jäi palautuskuori pois. Anteeksipyyntö kaikille, joille aiheutin hankaluuksia.

Vastauksia on tähän päivään (19.9.) mennessä tullut lähes kaksisataa eli noin kolmannes jäsenistä. Ahkerasti ovat vastanneet myös ne, joilla ei ollut palautuskuorta. Vastauksia voi vieläkin palauttaa, vaikka arvontaan ei enää ehdikään osallistua. Uusia lomakkeita hukkuneiden tilalle samoin kuin palautuskuorta voi pyytää toimistosta. Kyselyn tulokset julkistetaan Elviksen ylimääräisessä jäsenkokouksessa, joka pidetään 21.10. alkaen klo 18.00. Ja missäpä muualla se pidetään kuin perinteikkäässä Ravintola Laulumiehissä, (Hietaniemenkatu 2). Saman kokouksen esityslistalla on myös se, pitäisikö yhdistyksen viidenkympin ikää lähestyessään vaihtaa nimeä. Samoin aiheena ovat 50-v-juhlavuoden 2004 tapahtumien alustava toimintasuunnitelma ja niiden talousarvio. Yhdistyksen varsinainen vuoden 2004 toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksytään toki vasta yhdistyksen vuosikokouksessa helmikuun 2004 lopussa, mutta juhlavuoden tapahtumista moni on siihen mennessä jo pitkälti valmisteltu. Tämän johdosta johtokunta toivoo saavansa jo 21.10. kokouksessa jäsenistöltä ne peruseväät, joiden varassa konkreettisiakin asioita jo voidaan ”lyödä lukkoon”. Kutsu tähän ylimääräiseen kokoukseen on samassa jäsenkirjeessä kuin tämä Selvis.

Tulkaapa mielenkiintoiseen kokoukseen!

Kirjastoapurahoihin ”kuoppakorotus”

MATTI VANHASEN hallitus esittää ensimmäisessä budjetissaan musiikin kirjastoapurahoihin tuntuvaa ”kuoppakorotusta”. Uusi summa on 720.000 euroa. Ensimmäisen kerran musiikin kirjastoapurahat olivat budjetissa vuonna 1999 ja summa oli 500.000 markkaa. Nyt saatiin ensimmäisen kerran korotus eikä se tullut yhtään liian myöhään. Summa on edelleen varsin vaatimaton verrattuna kaunokirjailijoiden ja tietokirjailijoiden vastaaviin apurahoihin. Uutena järjestelmään tulivat nyt mukaan kuvittajat kuten esimerkiksi sarjakuvantekijät, jotka pääsevät alkuun 50.000 eurolla. Elvis, Suomen Säveltäjät ja Muusikkojen liitto ajoivat musiikin kirjastoapurahoja vuosikausia ja nyt järjestelmä on toiminut hyvin viitenä vuonna. Ensi keväänä rahaa on nyt siis lisää luvassa. Hakuaikaa on maaliskuun loppuun asti.

Martti ja Kikka kiittivät Elvis-delegaation puolesta SKAP-isäntiä
hyvästä kokouksesta ja oivallisista järjestelyistä esittämällä
suomalaisen kansanlaulun ”Niin minä neitonen sinulle laulan”.

Populääri romukoppaan

Pohjoismaiset Elvikset kokoontuivat yhteiseen NPU-kongressiin Gotlannissa 13.-16. kesäkuuta. Elviksestä mukana olivat KIKKA LAITINEN, KIRSI SNELLMAN, PEKKA NISSILÄ, SARI MAUNULA ja MARTTI HEIKKILÄ. Näiden kokousten mielenkiintoisinta antia ovat aina muiden kuulumiset. Meitä elvisläisiä ilahdutti kovasti se, että muissakin pohjoismaissa Teoston sisarseurat ovat siirtymässä kohti ”kruunu sisään – kruunu ulos” -tilittämistä. Melkein kaikissa maissa vakavimmatkin säveltäjät ovat alkaneet ymmärtää, että heidänkin etunsa ovat riippuvaisia siitä, miten elinvoimaisina tekijänoikeusseurat säilyvät muutosten paineissa. Eli kunhan vakavien säveltäjien tukirahat niin sanottujen kansallisten varojen kautta turvataan, he eivät enää pidä ”kynsin ja hampain” kiinni siitä, että myös varsinaisessa tilitysjärjestelmässä pitää olla tukielementtejä. Hitainta kehitys on Ruotsissa. Kuvaavaa on, että SKAP ajaa nyt Stimin tilitysjärjestelmään sellaista periaatetta, että minkään teoksen esityksen tilitys ei koskaan saisi olla VITTÄ KERTAA SUUREMPI kuin siitä peritty korvaus. Siis maksimissaan ”yksi kruunu sisään – viisi kruunua ulos.”

Mielenkiintoista oli myös kuulla, että sekä Ruotsin SKAP (Sveska Kompösitörer av Populärmusik) että Norjan Nopa (Norske Poplaerautorer) ovat heittämässä nimestään käsitteen ”populär” romukoppaan. Ruotsissa sanan katsotaan nykyisin viittaavan ”kaikkein kaupallisimpaan vienti-poppiin”, ja toisaalta joissakin akateemisissa tutkimuksissa populäärin ja sisältököyhyyden välille on vedetty yhtäläisyysmerkit. Opimmehan me Gotlannin reissulla lopulta senkin, mikä ero on ruotsinkielen kolmella säveltäjää tarkoittavalla sanalla: vakavan musiikin säveltäjä on tonsättare, kevyen musiikin säveltäjä on kompositör, ja kaikkien säveltäjien neutraali yhteisnimitys on komponist. Ja sekin nähtiin, että Gotlanti on kesällä erittäin suositeltava matkailukohde.

Äänitteiden alv kirjojen tasolle!

Äänitteiden arvonlisävero on Suomessa 22 prosenttia, mikä on EU-maista kolmanneksi korkein. Kirjojen alv on 8 prosenttia. Ruotsissa ero on vielä suurempi: äänitteet 25 prosenttia, kirjat 6 prosenttia. Tanskalaiset eivät eroa tee; molemmilla prosentti on 25.

Alvilla valtio tekee siis kulttuuripolitiikkaa. Kirjoja pidetään kulttuurisesti arvokkaampina kuin äänitteitä. Nuottien kohdalla on sellainen kummallisuus, että vähintään 16 sivuinen nuottivihko on kirjallisuutta, mutta jos sivuja on vähemmän, on alv 22 prosenttia.

Tällainen kulttuuripolitiikka on tietysti aivan hakoteillä. Suomalainen musiikki ja suomalainen laulurunous on paljon vanhempaa perua kuin kirjoitettu ja painettu suomalainen kirjallisuus. Voiko joku olla sitä mieltä, että musiikki esitettynä ja tallennettuna olisi vähempiarvoista kuin luettavaksi tarkoitettu kirjallisuus.

Ranskassa äänitteiden alv laskettiin 80- luvun lopulla 33 prosentista 18,6 prosenttiin. Samalla tehtiin äänitetuottajien kanssa sopimus tuotannon monipuolistamisesta. Kolmessa vuodessa verokertymä ylitti aiemman, kun äänitteiden hinnat laskivat ja levyjä myytiin huomattavasti enemmän. Nyt Ranska on päättänyt alentaa äänitteidenkin alvin 5,5 prosenttiin.

Näkyvimmin alvin alentamisen puolesta on meillä viime aikoina kampanjoinut ÄKT. Elokuun lopussa se järjesti yhdessä Stockmannin ja Anttilan kanssa tempauksen, jolloin viikonlopun ajan kaikki nämä maan tavaratalot myivät äänitteitä 14 prosentin alennuksella. Kysymys: Jos äänitteiden alv laskee 22 prosentista 8 prosenttiin, kuinka monta prosenttia kuluttajahinnat laskevat, jos veronalennus heijastuu suoraan hintoihin. Se ei kai ole kuin 11 prosenttia, mutta (tietoisesta?) laskuvirheestä ei tietenkään pidä ÄKT:tä kritisoida. Tarkoitus pyhittäköön keinot, sillä aika on alvin alentua!

Artisti maksaa, ja tekijäkin

Elokuun Muusikko-lehdessä (8/2003 s. 15- 17) on kaksi kiintoisaa kirjoitusta, jotka koskevat tiettyä osaa suomalaista musiikkibisnestä. Kirjoittajat ovat liiton lakimies MIIKA TARHIO ja talouspäällikkö JOUNI NIEMINEN. Jutuissa mainitaan nimeltä mm. yhtiöt A.A.B. Tuotanto Oy, Polarvox Oy, Love Kustannus Oy sekä Johanna Kustannus Oy:t numerot 1 ja 2. Yksi jutuissa mainittu henkilö on ATTE BLOM, joka sai yhdistykseltämme Prix ELVIS -tunnustuksen vuonna 1997.

Kiista RAULI SOMERJOEN perillisten saamatta jääneistä rojalteista on nyt siis sovittu osapuolten kesken. Tapauksella on yhtäläisyyksiä toiseen, jossa Elviksen jäsenet JUSSI RASINKANGAS, JUHANI KONOLA ja MATTI LAASONEN saivat Elviksen tuella purettua 19 teoksen kustannussopimukset Polarvox Music Publishing Oy:n kanssa. Silloin oli käynyt ilmi, että kustantaja oli ”unohtanut” tilittää tekijöille sopimuksen mukaan kuuluvia nuottirojalteja yli 5.000 markkaa. Yksi yhtäläisyys on se, että myös A.A.B. Oy:n kirjanpitoa ja hallintoa hoidettiin Polarvox Oy:n toimistossa. Ja kuinka ollakaan, näytti siltä, että Baddingin kuoltua rojaltit olivat tilittämättä vuosilta 1989- 98. Näin kauan kesti ennen kuin perilliset havahtuivat.

Muusikko-lehdessä kerrotaan, kuinka A.A.B. Oy rojaltikiistan kestäessä haki itsensä konkurssiin maaliskuussa 2000. Sitä ennen oli kuitenkin koko katalogi myyty läheisyhtiö Love Kustannus Oy:lle. Samoihin aikoihin alettiin suunnitella elokuvaa Baddingista. Jouni Nieminen toteaa kirjoituksensa lopussa näin:

”Monille äänitealan konkursseille näyttää olevan yhteistä se, että rahanarvoiset, mutta yleensä taseessa näkymättömät katalogit on siirrretty uudelle omistajalle ennen konkurssia. Pesän velkojien on lähes mahdotonta väittää kauppoja alihintaisiksi tai lähteä peräyttämään niitä. … kun uusia yhtiöitä on perustettu veloista puhdistetuin katalogein, ovat maksajina olleet taiteilijoiden ohella totutusti verottaja ja eläkeyhtiöt. … kannattavimmat levy-yhtiöt löytyvät usein sieltä, missä julkaistaan konkursseilla puhdistettua materiaalia.”

Artisti maksaa, pitää siis paikkansa monen konkurssinkin kohdalla. Tekijöiden ncb-rojaltit eivät onneksi voi jäädä vuosikausilta maksamatta, kiitos Teoston. Konkursseihin liittyvät kustannussopimusten myynnit ovat sitten oma lukunsa, ja niissä voivat tekijätkin joutua maksajiksi. Kun Elviksen johtokunta vuonna 1997 myönsi Atte Blomille Prix ELVIS -tunnustuksen, perusteli se päätöstä mm. näin: ”Blomin periaatteena on ollut sellaisen musiikin tuottaminen, joka on hyvää eli josta hän itse pitää. Tämä metodi saattaa joskus tuottaa taloudellisia tappioita, mutta samalla se on vääjäämättömästi rikastuttanut suomalaista musiikkia.”

Em. Gotlannin NPU-reissun ohella toki elellä kelpasi myös Teneriffalla ja Puerto de la Cruzissa, jossa meikäläinen vietti suuren osan välivuodesta 1.7.2002-30.6.2003. Joskus kun tähän jää enemmän palstatilaa, voin kertoilla niistäkin kokemuksista ainakin sen, miten kaupalliseksi on mennyt Espanjan Yle-tv eli TVE.

Kiitokset vielä kerran NISSILÄN PEKALLE, joka edelleen on vahvasti mukana myös Elviskuvioissa (nyt myös Selviksen toimituskunnassa). Elvis elää edelleen (vaikkei ehkä enää 21.10. jälkeen).

Martti Heikkilä

PS: Menkää ihmeessä katsomaan Astoria (Linkola – Itkonen – Hedman) Lahden kaupunginteatteriin.

---

teksti: Martti Heikkilä

-Nuotin vierestä